Uusi alku

Elämäntaparemontin ajoittaminen muuton ja uuden työn alkamisen keskelle oli tyhmästi tehty. Stressitasot ovat olleet korkealla edellisten, mutta myös koulutöiden kanssa. Olo on tällä hetkellä jopa hieman masentunut, niskat ovat jumissa ja päätä särkee päivittäin. Ruokavalioni on aivan pielessä (suklaata joka päivä, ei lämpimiä ruokia yms.) ja sen huomaa vetämättömästä olosta, apeasta mielestä ja vatsan reistailuista. On myös jännää (ironisesti) huomata, kuinka ruokavalio vaikuttaa hiuksiin, niiden kuntoon ja kiiltoon kuin myös ihoon. Kuivat läikät poskilla kertovat suoliston tilasta, luin joskus. En epäile.

Tänään kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa tässä moneen viikkoon ja tulos oli murskaava: 82,2 kiloa, nousua yli kilo. Punnitseminen tapahtui toki illalla, mutta suunta on silti väärä. Riittääkö tämä uuteen herätykseen, jää nähtäväksi, mutta yritys tulee olemaan kova.

Aamiainen on helpoin kohta päivästä: rakastan luonnonjugurttia, hedelmiä, mysliä, mustaa kahvia ja tummaa, paahdettua leipää. Jo lounaalla rytmi alkaa kuitenkin rakoilla, eineksiä on tullut syötyä aivan liikaa (voiko tosiaan olla, että se pahamaineinen E621 eli natriumglutamaatti aiheuttaisi minullekin ilmavaivoja ja päänsärkyä?!), lämpimien aterioiden puuttuminen aiheuttaa hassusti turvattoman ja kylmän olon. En ymmärrä, miten annan tilanteen luisua tähän, kun tiedän, että juuri huono ruokavalio aiheuttaa väsymykseni ja surullisuuden.

Huomenna saan toivottavasti loppuun yhden erän syksyn opiskeluja vaikka ensi viikko kuluukin töiden lomassa tenttiin lukiessa. Stressiin ei kuitenkaan enää voi vedota.

Päivä 4: rytmitys oikeassa

Tänään ei yhtään punaista palloa Kiloklubissa! Kolme keltaista tosin, vain kasvikset vihreällä. Niitä tänään lähes 780 grammaa. Kuidut jäivät pari grammaa 25 gramman rajasta, herkkujen osuus 15% jäi aivan niille rajoille ja rasvojen laatua olisi varaa parantaa. Päivän ruuat näyttivät tältä:

• aamiainen klo 10: jugurttia banaanilla, mustikalla, mansikalla, myslillä ja manteleilla, minkä lisäksi jälleen saaristolaisleipää (Vaasan viipaleet todella hyvä tuote, runsaskuituinen ja pysyy pehmeänä ikuisuuden!) oivariinilla ja paprikalla, mukillinen kahvia ja kaksi mariannea
• lounaaksi klo 14: kaksi tortillaa eilisistä tähteistä, täytteinä jauhelihaa, salaattia, juustoraastetta, tomaattia ja paprikaa, juomana kaksi lasia ykkösmaitoa
• välipalana klo 17: iso omena ja haukkaisu Tuplan uutuuspatukkaa Shufflea plus myöhemmin kolme pikkupalaa Tobleronea
• päivällinen klo 19: kaksi keitettyä perunaa, annos uunilohta, paistettua kukkakaalia&papuja, tomaattia, paprikaa, siivu porkkanaleipää oivariinilla, juomana kevytmaitoa
• iltapalana klo 21: omenakaurapaistosta vaniljajäätelöllä, melko pieni annos, mukillinen kahvia

Ateriarytmi oli tänään melko mallikas, välipaloista suklaat olisi helposti voinut jättää väliin. Himoa ei oikeastaan missään vaiheessa tullut makeaan ja olo pysyi pirteänä ja hyväntuulisena, vaikka yöllä oli mennyt myöhään ja illalla oli nauttinut humalaan asti alkoholia.

Illalla pääsin vanhempien luona saunaan, mikä tuntui taivaalliselta. Muuten on aistittavissa pientä kurkkukipua, joka ei ole yhtään tervetullutta ottaen huomioon ensi viikon työt, tentin ja muuton. Liikunnalle on ollut vaikea löytää aikaa, ehkäpä aamulla metsälenkki?

Päivä 3: Herkkuja, herkkuja.

Oh dear. Viimeinen niinsanottu lomapäivä takana (viikonloppuja ei lasketa), työt alkavat maanantaina. Nukuin kahteentoista, koska nukutti, vaikka piti herätä yhdeksältä pakkaamaan muuttoa varten. Vielä ei kannata ajatella, ettei tuosta projektista tule yhtään mitään, mimmillä ei ole itsekuria edes teelusikallista, älkää vielä luovuttako. Käytin päiväni rappusissa juoksemiseen: vein roskia, kannoin turhia tavaroita autoon, järjestelin papereita, heitin julmasti paljon turhaa roskiin ja edistin muuttoasiaa huomattavasti.

Ilta kului hyvän ystäväni kanssa leffoja katsellen ja tortilloja syöden. Taisin juoda vähän liikaa punaviiniä tai syödä liikaa tortillasipsejä, koska olo on nyt turvonnut. Onneksi muistin juoda vettä koko illan, sen luulisi auttavan aamulla.

Tähän väliin tämän päivän ruokailut, rytmiä haetaan edelleen:

• aamupala klo 12: maustamatonta jogurttia 2 dl, banaani, mysli, mustikoita, 7 mantelia, kahvia (mustana), kaksi palaa saaristolaisleipää, oivariinia, keittokinkkua ja paprikaa
• välipala klo 16: kaksi mukillista kahvia, kaksi keksiä, n. 8 palaa suklaata
• päivällinen klo 20: kaksi isoa tortillaa täytettynä paistijauhelihalla, salaatilla, tomaatilla, paprikalla, avokadolla, salsalla ja ripauksella juustoraastetta, lasi maitoa
• muuten illan aikana puoli pulloa punaviiniä, noin 1 dl suklaamoussea, n. 100 gr tortillasipsejä, mukillinen kahvia
 

Kiloklubissa kaikki pallot punaisella paitsi kuitu keltaisella. Hedelmiä ja vihanneksia aivan liian vähän, liikaa tyydyttynyttä rasvaa (suklaata, suklaamoussea, keksejä!!) ja liikaa herkkuja. Tietysti hyväksyn sen, että päivä oli erityinen, juhlimme ystäväni kanssa uutta työtäni sekä molempien muuttoja. Mutta miksen syönyt lounasta? Miksi söin kaapista suklaata? Miksi kaapissani edes oli suklaata?

En aio laihduttaessani luopua muusta kuin makeasta ja rasvaisesta. En halua alkaa juomaan rasvatonta maitoa (turvaudun ykköseen) tai syömään 40-prosenttista margariinia. Uskon siihen, että ruuan pitää maistua ja näyttää hyvältä. En halua tinkiä kotimaisuudesta; en koskaan osta ulkomaisia maitotuotteita enkä vihanneksia, hedelmissä joudun tinkimään, koska rakastan tuoretta ananasta, omenoita muulloinkin kuin syksyllä, banaaneja ja sitrushedelmiä. Marjoista syön ainoastaan kotimaisia. Uskon, että ruokavalioni vähärasvaisine maitotuotteineen, runsaskuituisine leipineen ja runsaine vihanneksineen on terveellinen, kunhan en popsisi välipaloina ja iltanälkääni niin paljon suklaata ja muita herkkuja. Sipsit ja alkoholi eivät niinkään ole ongelma, ne osaan yleensä rajoittaa tarkasti vain erityistilanteisiin, mutta se suklaa. Siihen olen tottunut turvaamaan ilossa ja surussa. Jos sitä on kaapissa, sitä myös menee suuhun. Ratkaisu olisi, älä osta, mitä pyrinkin tästä edespäin noudattamaan, mutta kun sitä on kaapissa ainakin vielä 200 grammaa...

Nyt alan nukkua. Aamulla väsyttää ja riskinä on taas pitkään nukkuminen. Laitan kellon kuitenkin optimistisesti herättämään kymmeneltä! Viikonlopun ohjelmassa kävelylenkki, siivousta, pakkausta, tenttiin lukua, ehkä jopa sauna!

Päivä 2: lopputulos

Kerrataanpa siis tämän päivän saldo:

• ylös kahdeltatoista, vaikeaa
• aamupalaksi mukillinen kahvia, noin 2 dl maustamatonta jogurttia, banaani, kourallinen viinirypäleitä ja mysliä
• iltapäivällä shoppailua (uudet kengät!), asioiden hoitoa, olo nuutunut, koska lounaana toimi kourallinen sipsejä dipillä
• illalla kotiin selvittyäni pari keksiä alkupalaksi ja pääruuaksi ensimmäinen lämmin ruoka vähään aikaan: spagettia, naudanpaistista tehtyä jauhelihakastiketta, tomaattia, paprikaa, raejuustoa ja maitoa, jälkkäriksi kahvia ja kaksi palaa suklaata
• ruuan jälkeen tiskaus osittain (pieni ote niskasta!), muuttoa valmistelevaa siivousta ja opiskelua
• palautin kaksiluentopäiväkirjaa, joiden deadline oli toissapäivänä
• keskiyöllä aivan uupunut, mutta vielä edessä suihku ja iltapalaksi kaksi viipaletta ihanaa saaristolaisleipää keittokinkulla ja maitolasillisella

Nopeastikin katsottuna huomaa, että ateriarytmini oli kateissa ja aiheutti heikohkon olon koko päiväksi. Liian pitkään nukkuminen aamulla nuuduttaa. Olen tyytyväinen pienestä opiskeluspurtista ja siivouksen edistämisestä, mutta itsekuri pysyy vielä toisena elämän remonttipäivänä kateissa. Aamulla yritän ylös yhdeksältä. Wish me luck.

Päivä 2: Lähtökuopissa

Olen lapsesta asti ollut perfektionisti. Haluan, että kaikki näyttää hyvältä, suoriudun niin hyvin kuin pystyn ja teen kaiken kunnolla. Vaadin paljon myös muilta. Mistä sitten johtuu, että itseni kohdalla lipsun, luentopäiväkirjojen deadlinet venyvät ja käsi menee keksipaketille vaikka pitäisi tehdä ruokaa? Opettajat, terapeutti ja ihanat selfhelp-opukset tarjoavat ratkaisuksi alisuoriutumista. En jaksa, viitsi tai halua edes yrittää, koska luulen, etten kuitenkaan onnistu tai en ainakaan voi hoitaa asiaa täydellisesti. Eräässä artikkelissa eroteltiin kuusi eri alisuoriutujan tyyppiä, joista itseni tunnistin seuraavista:

Suojautuva alisuoriutuja voi suojata minäänsä kolahduksilta valmistautumalla huonosti. Hän ei lue tenttiin eikä harjoittele esiintymiseen. Kun koetus sitten sujuu heikosti, selitys on valmis: ”Toki olisin pärjännyt, jos vain olisin treenannut.”

Ylisuoriutuja päätyy alisuoriutujaksi mutkan kautta. Kunnianhimoinen täydellisyyden tavoittelija pyrkii ensin olemaan mainio joka saralla: koulussa, töissä, kotona, harrastuksissa ja ehkä peilinkin edessä. Hän puurtaa, kunnes uupuu eikä jaksa enää päästä parhaaseensa.

Olo on nimenomaan viimeiset muutaman vuotta ollut, etten yksinkertaisesti jaksa ponnistella enkä yrittää. "Luen sitten uusintatenttiin." "Yksi purkki Ben&Jerrysiä ei kaada painonhallintaa." ovat tuttuja ajatuksia. Tästä on parannuttava, johon sivu tarjosikin useita varteenotettavia vinkkejä. Tavoitteiden on oltava realistisia. Minusta ei tule 55-kiloista pieniluista keijukaista. Voin suorittaa tentin saamatta siitä täysiä pisteitä. Tärkeintä on terveys, oppiminen, vapaus ja rehellisyys itselle.

Tämä päivä, jonka teemana oli omien toimintatapojen ja -mallien miettiminen ja murtaminen, nukuin pommiin. Heräsin kahdeltatoista, kun tarkoitus oli nousta kymmeneltä opiskelemaan. Ateriarytmini heittää häränpyllyä, koska kello lähenee iltakuutta ja olen tänään syönyt seuraavaa:

• maustamatonta&rasvatonta jogurttia, mysliä, banaanin ja viinirypäleitä kahvin kera aamiaiseksi
• muutaman sipsin dipin kera maistiaisina iltapäivällä
• kaksi keksiä ja lasi maitoa

Nälkä on kova, hermot kireällä ja väsymys painaa. Positiivista on etten kaupassa käydessäni ostanut karkkia, vaan ruokaa.  Ja myös se, että aion aivan kohta valmistaa oikeaa ruokaa, syödä sen pöydän ääressä ja maistaa ja haistaa ruuan.

Olo on naurettavan stressaantunut. Opintojen ja uuden työn luulisi olevan tarpeeksi, mutta viikon päästä koittaa myös muutto uuteen asuntoon. Uni, liikunta ja terveellinen ruoka tulevat enemmän kuin tarpeeseen tällä viikolla, kuinka hyvin siihen pystyn, lienee vaihtelevaa, mutta koko ajan ainoastaan omissa käsissäni.

Päivä 1

Koska elämäntapamuutos ei yksin ole onnistunut, tehtäköön siitä julkista. Mikäpä olisi parempi motivaattori kuin julkinen paheksunta ja kasvojen menettäminen ;)

Olen 26-vuotias nainen Helsingistä ja olen kamppaillut opiskelumotivaation puutteen, masennuksen ja turhauttavien pätkätöiden kanssa viimeiset viisi vuotta. Kaksi vuotta sitten alkoi muutos parempaan, kun aloitin lääkityksen, pääsin terapiaan ja aloitin uuden, tällä kertaa hyvän parisuhteen. Olen löytänyt itselleni uuden työn tällä viikolla ja päättänyt myös pyrkiä uudelle alalle yliopistoon ensi keväänä.

Suurin ongelmani tällä hetkellä on kuitenkin itsekurin puute, henkinen ja fyysinen laiskuus ja alisuoriutuminen. Blogissa aion puhua avoimesti ongelmistani, vastoinkäymisistäni ja onnistumisista. Aiheina pääasiassa laihdutus (johon kuuluu liikunta ja terveellinen ruokavalio), elämäntapojen muutos ja opiskelu. Siinä sivussa saatan joskus käsitellä myös ns. hömppää (vihaan tuota sanaa!) kuten kosmetiikkaa, muotia, parisuhdeasioita, sisustusta ynnä muuta vastaavaa. Riippuen blogin saamista lukijamääristä, saatan jossain vaiheessa muuttaa blogin kutsua vaativaksi, jotta voin säilyttää totaalisen rehellisyyden.

Lähtökohtana laihdutukselle on painoindeksi 25,6 eli todella lievä, mutta suuresti haittaava ylipaino, joka on kertynyt pikkuhiljaa viime vuosina. Tavoitteenani on painoindeksi väliltä 21-23, joka vaatisi noin 10-12 kilon pudotusta. Olen lähestulkoon 180 senttiä pitkä, joten paino on päässyt jakautumaan niin, etten vielä näytä kovin lihavalta, mutta kiinteyttä ja solakkuutta kaipaan. Laihduttaessa suurin ongelmani on se kuuluisa itsekurin puute, on paljon helpompaa syödä kahvin kanssa suklaapatukka iltapäivänokosten päätteeksi kuin lähteä syksyiseen sateeseen lenkille.

Rakastan terveellistä ruokaa, etenkin kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä, mutta myös suklaata, sipsejä ja punaviiniä. Ongelmana ovat olleet sopivat annoskoot ja ateriarytmi, joita olen yrittänyt saada kuntoon Kiloklubin avulla. Tämä ilmainen palvelu toimiikin loistavasti kunhan sinne jaksaa päivitellä syömisensä ja liikumisensa. Pidän siitä, että palvelu paljastaa neljällä pallerolla, saanko tarpeeksi kuitua, syönkö liikaa herkkuja, entä tarpeeksi vihanneksia ja millainen on ruokani energiajakauma.

Liikunnassa minulla on melkoinen aloituskynnys. Kunhan selviän sinne salille, liikunta hoituu hyvin, vaikka vielä kuntoni onkin heikko. Tykkään käydä välillä kuntosalilla, välillä ryhmäliikuntatunneilla ja välillä yksin kävelyillä iPodin kanssa. Harrastan satunnaisesti myös uintia ja pyöräilystä pitäisin, jos saisin hankittua sen välineen :D

Itsekurin löytämisprojektiin kuuluvat myös normaalin unirytmin saavuttaminen ja eräpäivien rajoissa tapahtuva opiskelu ja -töiden palautus. Myöhästely töistä saisi myös loppua täysin. Ymmärrän etten voi kaikkea saavuttaa viikossa tai edes kuukaudessa, mutta vihdoin haluan tehdä itseni eteen töitä. Tärkeintä olisi löytää lisää elämäniloa, itsevarmuutta ja rakkautta itseä kohtaan, jotta voisin paremmin kaikilla elämän osa-alueilla.

Tervetuloa seuraamaan elämänmuutostani! :) Kommentit ja sähköpostit ovat enemmän kuin tervetulleita!